Antonian maailma

Antonian maailma on elokuvan ohjaaja-käsikirjoittaja Marleen Gorrisin (s. 1948) töistä tunnetuin. Useita hänen elokuviaan, kuten esimerkiksi A Question of Silence (1982) ja Broken Mirrors (1984), pidetään tärkeinä teoksina feministisen elokuvan kaanonissa.

Syntyperältään alankomaalainen Gorris aloitti käsikirjoittamisen ja ohjaamisen vasta verrattain myöhään, toisin sanoen hänen urapolkunsa ei kulkenut suoraan elokuvakoulusta tekijäksi. Hänet on aina nähty rohkeiden, kantaaottavien töiden tekijänä. Hän onkin julistautunut hyvin selväsanaisesti feministiseksi tekijäksi. Hänen tuotantonsa ei ole järin mittava elokuvien määrässä mitattuna, mutta hänen työnsä ovat jättäneet suuren jäljen feministisen elokuvan historiaan.

Feministinen elokuva

Feministiseen elokuvaan ja elokuvateoriaan viitattaessa puhutaan laajasta ja rönsyilevästä elokuvien joukosta ja teoriaperinteestä. Keskeinen ja äärimmäisen hyödyllinen teoreettinen käsite on elokuvatutkija Laura Mulveyn vuonna 1975 (ja myöhemmin päivitettynä versiona) esseessään Visual Pleasure and Narrative Cinema esittelemä male gaze, miehinen/maskuliininen katse. Mulvey teoretisoi, että kameran näkemän kautta katsoessamme mies määrittyy aktiiviseksi toimijaksi, nainen passiiviseksi katseen kohteeksi. Samaistumme aina, omasta sukupuolestamme huolimatta, mieshahmoihin. Tämän voidaan yksinkertaistetusti sanoa johtuvan siitä, että miesohjaajat kertovat elokuvissaan miesten tarinoita.

On kiinnostavaa tarkastella ja haastaa omaa katsettaan ja näkemäänsä, erityisesti katsoessa muun kuin miesohjaajan työtä. Miehisen katseen käsitteen rinnalle on viime vuosina syntynyt monia uusia katsetta määritteleviä termejä, kuten white gaze tai straight gaze, joiden avulla voimme päästä tarkastelemaan rodun ja seksuaalisen suuntautumisen representaatioihin liittyviin teemoihin.

 Antonian maailma voitti Yhdysvaltain elokuva-akatemian jakaman, parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-palkinnon vuonna 1996. Gorris oli ensimmäinen kyseisen palkinnon saanut naisohjaaja. Hänen jälkeensä sen on voittanut kaksi muuta naistekijää. Parhaan ohjaajan Oscar-palkintoa on jaettu vuodesta 1928 ja koko palkinnonjaon historian aikana kyseisen palkinnon on voittanut kaksi naisohjaajaa. Suomessa elokuva-alan tärkeimmät palkinnot ovat elokuva-alan järjestö Filmiaura ry:n jakamat Jussi-palkinnot. Parhaan ohjaajan Jussin on voittanut viisi naista (Pirjo Honkasalo kaksi kertaa).

Huomion kiinnittäminen merkittävien palkintojen saajien sukupuoleen paljastaa usein jotain olennaista kulttuuristamme ja siitä kenen tarinoita pääsemme valkokankailta katsomaan. Syitä naisvoittajien vähyyteen voidaan hakea esimerkiksi rakenteellisesta syrjinnästä eli vaikkapa siitä, että naisten on aiemmin ylipäätänsä ollut vaikeampaa päästä osallistumaan muodolliseen elokuvakoulutukseen ja toisaalta saada tuotantojaan rahoitetuksi. Tämän lisäksi heidän elokuvansa on helposti nähty jollain tavalla marginaalisina, jolloin niiden levitykseen ja markkinointiin ei välttämättä ole laitettu tarvittavia resursseja. Näin ollen naistekijöiden elokuvia on valmistunut vähemmän, eivätkä ne ole päässeet esille vastaavalla tavalla miesohjaajien töiden kanssa.