Krzysztof Kieślowski: Veronikan kaksoiselämä (ransk. La double vie de Véronique, puol. Podwójne życie Weroniki, 1991)

Kerronnan tasot

Tavoite

Miten yhteiskunnan ilmapiiri tai poliittinen todellisuus vaikuttavat siihen miten taidetta tulkitaan? Tavoitteena on käsitellä taiteen erilaisten lukutapojen suhdetta toisiinsa ja pohtia tulkintojen merkitystä. Opiskelijalle annettaan mahdollisuus pohtia mm. feministisen elokuvakritiikin vaikutusta elokuvataiteeseen.

Kenen tulkinta?

Veronikan kaksoiselämä on hyvä esimerkki siitä miten eri tavoin voimme lukea elokuvaa. Elokuva herätti aikanaan monenlaista keskustelua. Elokuvasta kirjoitettuja tekstejä lukiessa voi pohtia taidetta selittävien  analyysien merkitystä sekä kritiikin subjektiivisuutta. Onko aiheellista tai edes oikeudenmukaista hakea elokuvalle syvempää symbolista merkitystä tai etsiä piiloviestejä? Miten ylipäätään suhtaudumme elokuvaan taiteenlajina? Kun taitelija tekee taideteoksen, mikä on hänen vastuunsa siitä miten yleisö kokee hänen teoksensa?

Puolalaisen Krzysztof Kieślowskin käsikirjoittama ja ohjaama Veronikan kaksoiselämä oli ohjaajan ensimmäinen kansainvälinen tuotanto. Elokuvan tarina sijoittuu 80-luvulle Puolaan sekä Ranskaan. Teosta on analysoitu metaforisena tarinana Puolan suhteesta muuhun Eurooppaan. Tälle näkökulmalle antaa tukea tarinan puolalaisen Veronikan surkeampi kohtalo ranskalaiseen kaksoisolentoon Veroniqueen verrattuna. Koska tuon ajan Puolan suhde Läntiseen Eurooppaan oli ongelmallinen, on tulkinta ymmärrettävä. Kieślowski ei kuitenkaan omien sanojensa mukaan tavoitellut elokuvallaan poliittisin ilmapiirin symbolista tai metaforista kuvausta. Hänen pyrkimyksensä oli kertoa eksistentiaalisia kysymyksiä käsittelevä tarina. Elokuvan tarina käsittelee sitä miten me emme ole ainutlaatuisia ja kuinka valintamme muokkaavat elämäämme. Kieślowski on todennut taiteestaan:  “For me, a bottle of milk is simply a bottle of milk; when it spills, it means milk’s been spilled. Nothing more.” (www.criterion.com/current/posts/457-the-double-life-of-veronique-through-the-looking-glass).

Eri maiden kriitikoiden reaktio elokuvaan oli vaihteleva. Puolalaiset kriitikot eivät pystyneet tunnustamaan elokuvan taiteellista arvoja. He näkivät elokuvan liian kauniina tai pinnallisena. Vastaavasti länsimaiset kriitikot päätyivät ylistämään elokuvan taiteellisia saavutuksia. Tällainen kritiikin ero on esimerkki siitä, miten poliittinen tai kulttuurinen ilmapiiri vaikuttaa taiteen saamaan palautteeseen.

Feministinen elokuvakritiikki ja #me too -liike

Kieślowskin elokuvaa voi analysoida myös feministisen elokuvakritiikin pohjalta vähintään kahdella eri tavalla. Englantilainen elokuvateoreetikko sekä feministi Laura Mulveyn vuonna 1975 Screen -lehdessä julkaistu artikkeli ”Visual Pleasure in Narrative Cinema” on feministisen elokuvakritiikin peruspilareita. Artikkeli avaa länsimaisen elokuvan miehisen näkökulman. Mulveyn teorian mukaan me näemme elokuvissa maailman miehen katseeseen samaistuen.

Mulvey käsittelee myös fetisointia elokuvan visuaalisessa kerronnassa. Hänen mukaansa elokuvassa fetisointi kohdistuu yleensä naishahmoihin. Fetisistisessä kuvauksessa kamera keskittyy henkilön tiettyyn ruumiin osaan (esim. hiukset, sääret, huulet). Näin henkilöstä tulee katseen objekti, eikä kokonainen ihminen.

Veronikan kaksoiselämä -elokuva esittää meille maailman naispääosan katseen kautta. Kamera ei myöskään fetisoi Veronikan kehoa, me keskitymme enemmän hänen persoonaansa. Vastaavasti elokuvan mieshahmo Alexandre näytetään meille fetisoinnin kaltaisen kuvauksen välityksellä. Näemme useita kuvia Alexandren käsistä ennen kuin kamera vihdoin näyttää meille hänet kokonaisuudessaan.

Veronikan katseeseen sidottu subjektiivinen kuvakulman (POV) käyttö vie meidät elokuvassa naispääosan maailmaan. Tällaisen analyysiin perusteella Veronikan kaksoiselämä -elokuva haastaa perinteisen vallassa olevan patriarkaalisen elokuvan maailmankuvan.

Veronikan kaksoiselämää -elokuvaa voi analysoida myös uudemman feministisen näkökulman
#me too -liikkeen pohjalta. Esimerkkinä toimii kohtaus, jossa pääosassa oleva nainen itkee. Mies, joka lohduttaa häntä alkaa hyväilemään seksuaalisesti surevaa naispäähenkilöä. Samaan aiheeseen liittyen elokuvan pääosan esittäjä esiintyy useamman minuutin kestävässä kohtauksessa alusvaatteisillaan ilman mitään erityistä syytä.
#me too on herättänyt keskustelun naiskuvasta sekä sukupuolten välisistä valtarakenteista elokuvissa.

Näiden pohjalta edellä mainitut kohtaukset miesohjaajan tekemässä elokuvasta, voivat muuttaa katsojakokemusta. Ne toimivat myös keskustelun herättäjinä. Tässä kohtaa pohdita siitä, kenellä on valta elokuvataiteessa, nousee keskiöön. Kenen kertomia tarinoita katsomme? Millaisia versioita maailmasta erilaiset tekijät meille välittävät? Onko taitelijan sukupuolella, seksuaalisuudella, etnisyydellä sekä muilla ominaisuuksilla merkitystä? Millaisia ajatuksia lause ”Nothing about us without us” herättää?

Pohdittavaksi

Ennen elokuvaa

  • Lue jokin elokuvaa käsittelevä artikkeli

Elokuvan aikana

  • Kiinnitä huomiota elokuvan tyylillisiin valintoihin.
  • Millainen on elokuvan äänimaailma?
  • Millainen on elokuvan tempo?
  • Millaisen maailman elokuva meille näyttää?

Elokuvan jälkeen

  • Pohdi miten eri tavalla voimme lukea elokuvaa.
  • Kirjoita elokuvasta kaksi erilaista kritiikkiä / analyysiä
  • Tutki me too# -liikkeeseen liittyvää keskustelua.
  • Kirjoita ylös keskustelun herättämistä ajatuksistasi.
  • Pohdi myös näitä:
  • Miksi tällainen liike on syntynyt?
  • Mitä se kertoo tästä ajasta?
  • Millaisia muutoksia liike saa aikaan?

Lisämateriaalia